Kipsikädet

10.12.2015

Kiireellisen aikataulun ja oman hitautemme takia vielä viimeisellä demokerralla aloimme vääntämään kipsityötä. Leikkelimme kipsiliuskasta sopivan kokoisia paloja, joilla oli sitten tarkoitus päällystää oma käsi ja saada näin aikaan käden muotoinen kipsityö. Työ oli hauska ja kipsiliuskoilla ja vedellä oli miellyttävää läträtä. Käteen tuli laittaa noin viisi kipsiliuskakerrosta päällekkäin, jotta lopputuloksesta tulisi tarpeeksi vahva ja levittää vähän väliä vettä liuskojen päälle kipsin muodostamiseksi ja tasoittamiseksi. Sormien välien ja nivelkohtien kipsaaminen oli haastavaa ja samoin palojen liittäminen sen jälkeen, kun aiempi kerros oli ehtinyt jo kuivua liikaa. Oli todella yllättävää, että yhtäkkiä kipsin kuivuessa käteen, käsi tuntui jäätävän kylmältä. Ihan kuin veri ei olisi enää kiertänyt lainkaan. Työn valmistuttua yritimme odottaa ja antaa kipsin kuivua niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin piti rientää katsomaan taidenäyttelyä. Kipsikädet eivät olleet täysin kuitenkaan kuivuneet, ennen kuin irrotimme ne käsistämme ja osa nivelkohdista alkoikin repsottaa. Yritin pelastaa tilanteen laittamalla paperitupon valmiin työn alle auttaakseni sitä kuivumaan oikeassa asennossa. En ole nähnyt työtäni sen jälkeen ja toivon, että se on vielä yhtenä kappaleena. Kipsityötä voisi mielestäni hyvin käyttää oppilaiden kanssa, mutta se sopisi ehkä paremmin alakoulun ylemmille luokille. Työtä tehdessä uusi materiaali tulee tutuksi ja sen ominaisuuksia oppii käyttämään pikkuhiljaa. Käden kipsaaminen oli yksinkertainen ja toimiva ratkaisu, mutta käden paikallaan pitäminen ja lisäliuskojen leikkaaminen vain yhdellä kädellä tuottivat vähän hankaluuksia. Työtakkia olisi myös kannattanut pitää, kun ainakin minä onnistuin saamaan valkoisia roiskeita pitkin olkavarsiakin. 

- Kiira