Lapsuudesta tähän päivään

Savanni-maalaus kankaalle, Kuvataidekoulussa yläaste-ikäisenä

Tässä postauksessa esittelen hieman kuvataiteen oppimiskokemuksia vuosien varrelta löytämieni kuvistöiden muodossa. Pienestä asti piirtäminen, maalaaminen ja oikeastaan vähän kaikenlainen taiteellinen puuhastelu on ollut vahvasti mukana elämässäni ja antanut minulle paljon iloa. Vuosien mittaan on tullut tehtyä vaikka minkälaisia töitä. Tässä esittelen muutamia esimerkkejä erilaisista tekniikoista, mitä olen itse nuorempana saanut kokeillut. Kävin lapsuudessani harrastuksena kuvataidekoulu Pekkalaa, missä taiteellisuutta ja kaikenlaisia tekniikoita itsensä ilmaisemiseen ammennettiin roppakaupalla meille innokkaille pikkutaiteilijoille. Myös koulussa on toki tullut tutustuttua monenlaisiin tekniikoihin ja tullut tehtyä vaikka minkälaisia töitä, jotka vanhempani ovat näköjään jemmanneet myös talteen. Koulutyöt ovat mielestäni upeimmillaan kun kaikkien luokkalaisten työt on laitettu esille, jolloin jokainen omalaatuinen ja erilainen työ täydentää toinen toistaan ihanasti. Tässä muutamia korsia noista keoista. 

          ERILAISIA TEKNIIKOITA VUOSIEN VARRELTA

1. Kuvan painaminen kankaaseen, tyynynpäällinen 2. Puunlehdillä painaminen. 3. Valokuvan uudelleen väritys ja muokkaus. 4. Grafiikkapupu

Valokuvan uudelleen muokkaus ja värittäminen lähentelee mielestäni hieman 2000- luvun alun versiota PaintStudio-ohjelman toiminnasta, mutta vain itse liiduilla väritettynä uuteen uskoon. Grafiikkatyö on tehty samalla tekniikalla kuin Kuviksen demollakin tekemämme työ, mutta vain kaiverrettuna pehmeämmälle materiaalille. 

1. Ensimmäisiä savitöitä ikinä. 2. Lumikko valkoisesta savesta? 3. Kipsikasvot ja maalaus 4. Rautalangasta- ja verkosta sekä paperimassasta muotoiltu lohikäärmeenpoikanen

Perinteisten savitöiden lisäksi kuvataidekoulussa hyödynsimme myös ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kerran suuntasimme rantaan ja kaivoimme rantahiekkaan jonkun kuvion muotoisen kuopan, minne sitten kaadoimme jotain valkoista ainesta. Aineksesta en ole nyt varma millään, vaikka yritän muistella. Olisiko tuo voinut olla kipsiä? Valkoisen aineksen kuivuttua muutaman päivän päästä, kävimme kaivamassa teokset hiekasta ja maalasimme ne sen jälkeen. Muista edelleenkin tuon työn, vaikka olin todella pieni kun sen teimme. Se oli niin erikoinen ja mielenkiintoinen, että on jäänyt elävästi mieleeni. Pekkalassa muotoilimme useaan kertaan myös rautaverkosta jonkun hahmon, joka liisteröitiin sanomalehdillä, minkä jälkeen se peitettiin paperimassalla ja maalatiin. Tällaisesta työstä esimerkkinä oranssi lohikäärmeenpoikanen yläpuolella. Kerran teimme myös demoiollakin läpikäydyllä kipsiliustatekniikalla kunkin oppilaan omista kasvoista naamiot, mitkä maalattiin kunkin haluamalla tavalla. Kuvassa oleva naamio ei kuitenkaan ole omista kasvoistani tehty. 

1. Liitu- hevonen 6-vuotiaana. 2. Eläin-maalaukset puulevylle Pekkalassa 9-vuotiaana. 3. Liitu-vesiväri-kasvikset 12-vuotiaana 4. Pupun liike - maalaus kankaalle yläasteella

Erilaisia piirrustus ja maalaustekniikoita käytössä erilaisille materiaaleille. Muistan, miten hauskaa oli maalata oikealle kankaalle, kun sai tuntea olevansa kuin oikea taiteilija! Olen aina tykännyt piirtää eläimiä ja kävin myös jokusen vuoden eläimien piirtämiseen keskittyvällä kuvataidekurssilla, missä meitä opetettiin piirtämään eläimiä jopa elävästä mallista ja keskittymään elävyyteen, liikkeisiin, yksityiskohtiin ja muuhun, mitä elävästä mallista pystyi saamaan irti.

PIIRTÄMINEN - IHMINEN

Myös erityisesti ihmisen piirtäminen, mittasuhteiden hahmottaminen ja aitouden kuvaaminen on aina kiehtonut minua. Lapsesta asti olen ollut innostunut piirtämään mallista ja tavoittelemaan yhä aidompaa ja aidompaa lopputulosta. Näistä kuvista voi vähän havaita ihmisen piirtämisen oppimistani ja kehittymistäni lapsuudesta tähän päivään. Piirsin paljon muun muassa barbejani, nukkejani, satuhahmoja ja ennenkaikkea prinsessoja, joiden jälkeen innostuin yhä enemmän piirtämään tuntemiani ihmisiä. Hauska itsekin huomata näitä löytämiäni kuvia katsoessani, miten tiettyjen ihmisen piirteiden hahmottaminen on tarkentunut ja miten olen oppinut paljon piirtämällä yhä enemmän saamaan ihmisen aitoutta myös oikeasti paperille. 

2002, 8v, Barbi-nukke

1998, 4v.

2003, 9v, Prinsessa Jasmine

2007, 13v, oma lapsuuskuva

2014, luokkalaiseni erityispiirteineen kansanopistossa

Opiskeluvuotenani kansanopistossa olin niin surullinen vuoden loppumisesta, että päätin antaa jokaiselle luokkalaiselleni muistoksi yhteisestä vuodestamme piirtämäni ja kokoamani luokkakuvan. Kuvaa oli mielestäni niin hauskaa tehdä, vaikka tuskastelinkin joidenkin kasvojen parissa vaikka kuinka kauan, enkä vieläkään ole tyytyväinen kaikkiin niihin. Olen kuitenkin niin ylpeä ja iloinen, että onnistuin ikuistamaan luokkalaiseni oikeasti tunnistettavasti ja sain ilahduttaa heitä vaivannäölläni. Halusin kasvojen lisäksi kuvasta välittyvän myös kullekin ominaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joista heidät muistin. 

2016, omakuva

Lapsuudesta tähän päivään on tosiaan tullut kokeiltua todella monenlaisia tekniikoita ja työskentelytapoja ja voisinkin sanoa aina olleeni aikamoinen kuvisfani. Oppimiskokemuksiani koulussa ja kuvataidekoulussa on täydentänyt merkityksellisesti erityisesti oma harrastuneisuuteni ja innostus kehittää itseä ja onnistua yhä paremmin. Nautin piirtämisestä edelleen ja on niin ihana tunne, kun inspiraatio piirtämiseen iskee ja voi alkaa väkertämään viiva viivalta ja pala palalta uutta kuvaa. Se tunne, kun ylittää itsensä ja saa jotain aikaan mihin on tyytyväinen! Parasta. Haluaisin opettajana pystyä tarjoamaan samanlaisia monipuolisia kuviskokemuksia omille oppilailleni ja saada heidät parhaani mukaan innostumaan kuviksesta sekä löytämään omat vahvuudet, kiinnostuksen kohteet ja sen ilon, minkä minäkin olen saanut löytää. Tämän kurssin sekä sen herättämien ajatusten ja muisteluiden vuoksi uskon olevani jo paljon lähempänä tuota tavoitetta kuin aikaisemmin. 

- Kiira