Taidemuseossa

leijjuuuu

27.11.2015

Kun aloin miettimään, mitä taiteissa arvostan huomasin, että mieleeni nousi heti hyvin montakin asiaa. Rakastan värejä ja niiden upeita yhdistelmiä. Usein juuri syvä ja monipuolinen värien käyttö pysäyttää silmäni taidetta katsoessani. Minua koskettavaan taiteeseen kuuluu myös aina jotain todellista, jonka voi aistia teoksesta. En välitä liiemmin abstraktista taiteesta vaan tarkemmasta ja todellisemmasta kuvauksesta, jonka takaa pystyy havaitsemaan sen kätkemän tarinan. Myös todellisen ja epätodellisen yhdistäminen pysäyttää, kun niillä on saatu yhdessä luotua suurempia merkityksiä ja havainnollistettua tärkeitä ajatuksia samaan teokseen. Upeiden värien ja koskettavien tarinoiden lisäksi pidän myös yksinkertaisuudesta, jolloin esimerkiksi värittömät lyijykynällä tehdyt työt saavat minut jo ihastumaan. 

Kävimme ystävieni kanssa tutustumassa Kirsi Neuvosen taidenäyttelyyn Luonnonäidin helmassa. Minulla ei ollut mitään aikaisempaa tietoa näyttelystä eikä sen tekijästä, joten aloitin näyttelytöiden tarkastelun ihan puhtaalta pöydältä. Näyttely yllätti positiivisesti, vaikka en paljoa mitään ollut osannut odottaakaan. Näyttely koostui monista erilaisista ja aivan erityyppisistä luontoaiheisista teoksista, joihin oli yhdistelty naisellisuutta. 

Keskityin tarkemmin tarkastelemaan teemaa, jossa luonto oli kuvattu mekkojen helmoihin. Näin teoksissa selkeästi erilaisten mekkojen muodot ja niihin elävästi kuin kuosiksi kirjaillut luonnon elementit. Teoksia oli kymmenkunta ja kukin niistä oli erilainen ja tunnelmaltaan eri sävyinen, vaikka sama idea kantoikin maalauksesta toiseen. Näin teoksissa erilaisia vuodenaikoja ja piirteitä kesän vaihtumisesta syksyyn, syksystä talveen, talvesta kevääseen ja keväästä jälleen kesään. Otin näistä neljästä teoksesta kuvat tarkemmin, sillä mielestäni ne olivat jollain tapaa upeimpia teosrivistössä ja ilmensivät samalla kukin erilaista tunnelmaa ja luonnomaisemaa. Taiteilija oli käyttänyt näissä teoksissaan luonnollisia murrettuja sävyjä ja niistä hukuin maanläheisyys. Sävyt olivat kauniita, vaikkakin jokseenkin synkkiä. Mekko teoksissa oli aseteltu aivan keskelle ja sen ympäristö pelkistetty minimiin, jolloin mekko väreineen ja luonnon elementteineen nousi esiin. Kaikki luonnon kuvioinnit helmoissa olivat joka teoksessa sommiteltu eri tavoin, kuten näistäkin kuvista näkyy. Yhtään ei ollut tehty samalla tavalla kuin toista. Teoksessa saattoi erottua selkeästi jokin luonnon maisema tai vain tarkempia ja pienempiä yksityiskohtia luonnosta.  

Teoksissa naisellisuus ja luonto oli yhdistetty mielestäni kauniisti toisiinsa. Kuten postauksen alussakin kerroin, pidän yleensäkin taiteessa asioiden epäluonnollisesta yhdistämisestä niin, että elementit täydentävät toisiaan tuoden uusia merkityksiä tulkittavaksi. Näyttelyn nimen mukaisesti näistä teoksista paistoi luonnonäidin helmassa-teema. Teosten erilaisuus ja monipuolisuus voisivat mielestäni kuvata luonnon eri puolia, sillä välillä maailma ja maisemat ympärillämme näyttäytyvät ehkä pelottavina, synkkinä ja yksinäisinä ja samalla taas maailmamme on täynnä valoa, eloa ja raikkautta. Teoksista välittyi myös luonnon rauhallinen olemus värimaailman ja luontomaisemien tyyneyden vuoksi. Teos-sarja näytti mielestäni luontoäidin monet puolet ja sen kaiken monipuolisuuden, mitä luonnon helmoihin mahtuu. 

- Kiira