Pedagogiikkaa

Havainnollistus omasta ideastamme

26.11.2015

Tällä demokerralla jakaannuimme pienempiin, noin kolmen hengen ryhmiin tarkoituksenamme suunnitella ryhmissä jokin työ, jonka voisi toteuttaa puolessa tunnissa koko ryhmälle, jossa voisi käyttää tekniikkaa mitä emme olleet vielä kokeilleet ja jonka voisi toteuttaa omassa luokassa hyödyllisin perustein. Aloimme oman ryhmäni kanssa ideoimaan työtä, jossa voisi käyttää hyväkseen liituja. Sillä hetkellä, kun olisi ollut hyödyllistä muistaa jotain omilta alakouluajoilta, ei tietenkään yksikään aikoinaan tehty kuvistyö noussut mileen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä ideointiimme siinä ajassa. Halusimme toteuttaa kaupungin siluetin piirtämisen liitutyönä. Tekniikkana olisi tietysti voinut käyttää melkein mitä vain, mutta halusimme jotain, mitä emme olleet demoilla vielä käyttäneet. Työn ohessa kukin oppilas voisi valita haluamansa kaupungin, jonka siluetin haluaisi piirtää. Siluetin ei tarvitsisi olla aito näkymä jostain kaupungin laitamilta, vaan lähinnä oppilaan näkemys siitä, mitä kaikkea hän kyseisestä kaupungista haluaisi kuvaansa ikuistaa ja minkä asioiden kokisi kuvaavan kaupunkia. Lisämausteena tehtävässä olisi mahdollisuus sen toteuttamiseen parityönä, jolloin toinen parista voisi kuvata kaupungin yöllä ja toinen päivällä ja kuvat rakennettaisiin yhdessä niin että ne lopulta täydentäisivät toisiaan ja yhdistyisivät vuorokauden ajan vaihtuessa. Samalla oppilaat voisivat miettiä näkymän eroja yö ja päiväsaikaan esimerkiksi kaupungin valoja ja niiden kuvaamista.

Ideoiden esittelyä

Oma ideamme jäi kuitenkin tällä kertaa parempien ja helpommin toteutettavien ideoiden jalkoihin ja päädyimme tekemään kaksi erilaista työtä. 

Ensimmäisen työn ideana oli leikata saksilla ohuen paperin keskelle aukko haluamaansa muotoon. Tämän jälkeen etsiä ympäristöstä tausta, joka jollain tapaa sopisi näkyväksi läpi leikatun kuvion. Tarkoituksena oli, että oppilaat voisivat tutkia erilaisia pintoja ja näkymiä lähietäisyydeltä ja tarkastella niiden merkitysten mahdollista muuttumista kun ne sijoitetaan uuteen kontekstiin kuvion läpi katsottuna. Työ oli kiva toteuttaa, mutta harmiksi siitä ei jäänyt oikein mitään konkreettista tekelettä käteen, mitä ehkä tavallaan kaipaisi kuvistyötä toteuttaessaan. 

Toinen toteuttamamme työ oli hyvin alakoulutyyppinen ja olenkin aika varma, että itsekin olen tämänkaltaisen työn alakoulussa joskus tehnyt. Työssä käytettiin värikkäitä liituja, jotka levisivät pehmeästi niitä sormella pyyhkiessä. Rakastan noita liituja ja jos en nyt ihan väärässä ole, niin niitä voi käyttää myös yhdessä veden kanssa ikään kuin vesiväreinä. Liiduilla tehtiin nyt värikkäitä revontulia yöllisen mustalle taivaalle käyttäen avuksi paperista leikattua kaareilevaa liuskaa, jolla saatiin aikaan revontulien tarkka alareuna. Värityksen jälkeen värit sulautettiin toisiinsa levittämällä niitä ja tämän jälkeen piirrettiin revontulille maisema, jonka yllä ne leiskuivat. Työ oli nopea ja yksinkertainen toteuttaa ja kaikki saivat käyttää omia näkemyksiään ja luovuuttaan. Kieltämättä omista tekeleistämme tuli hieman sen näköisiä, kuin työ tosiaan olisi toteutettu alakouluikäisille, mutta joka tapauksessa melkoisen ihania. 

Pohjoista taidetta

Pedagoginen kerta oli hauska ja mielenkiintoisen erilainen, kun saimme itse yrittää keksiä nuorille oppilaille sopivia tehtävänantoja, toteuttamistapoja ja niiden järkevyyttä. Sen jälkeen alkoi myös enemmän ajattelemaan mahdollisuuksia ja hyviä ideoita, mitkä olisivat oikeasti kiinnostavia ja mistä saisi jotain oikeasti irti. Omakaan ideamme ei ollut ihan parhaasta päästä ja tuon demon jälkeen mieleeni onkin noussut jo useampiakin mielenkiintoisia ajatuksia. Oli antoisaa kuunnella muiden ryhmien ideoita ja miettiä itsekin niiden toimivuutta suhteessa omiin ajatuksiin ja oppilaiden työskentelemiseen. 

- Kiira